En liene ainoa, joka muistaa, kuinka lapsena ja teininä symbioosi parhaiden ystävien kanssa johti usein siihen, että ystävysten vaatekaappien sisältö alkoi muuttua varsin samanlaiseksi. Monenmoiset vakosamettitakit, ribbikauluspaidat, korokepohjakengät, kukkahameet ja (pseudo-)goottiasusteet eivät varmasti ikinä olisi löytäneet tietään minun ylleni ilman ystävieni salakavalaa vaikutusta. Muistaakohan Ira vielä, kuinka Lontoon-matkalla vuonna 2001 ostimme täsmälleen samanlaiset (rumahkot!) college-paidat? Aivan kuin melkein identtiset Nalle Puh -sateenvarjot ja La Senza -yöpuvut eivät olisi riittäneet!
Aikuisiällä ystävyyssuhteiden symbioottisuus on hieman laantunut ja oma identiteetti vahvistunut. Minulla ei ole ollut vaatekloonia enää vuosikausiin.
Mutta sitten tulin Durhamiin ja tutustuin Sonyaan...
Collegen konservatiivis-urheilullisen postgrad-populaation keskellä minä ja Sonya olemme aina olleet väriläiskiä. Muistan jo syksyllä ihailleeni Sonyan tyyliä, jossa oli samantyyppisiä elementtejä kuin omassani. Olimme selvästi variaatio samasta teemasta: Sonya hieman hipahtavampi, minä ehkä hieman naisellisempi. Ostimme kumpikin suurimman osan vaatteistamme kirpputoreilta, joten yhteisistä charity shop -kierroksista tuli pian osa ystävyyttämme.
Ensimmäistä kertaa huomasin, että jotain oli tekeillä, kun Sonya tarttui kirpputorilla siniseen, valkopilkulliseen paitaan, jossa oli röyhelökaulus. Minulla on kaksi nuo tuntomerkit täyttävää vaatetta, minkä heti huvittuneena ilmoitin. Päätimme, että meidän pitäisi yrittää koordinoida paitojen käyttö niin, ettemme sattumalta pukeutuisi niihin samana päivänä.
Se ei tietenkään onnistunut. Olimme hieman kiusaantuneita, mutta samaan aikaan myös jotenkin mielissämme tuosta konkreettisesta yhteenkuuluvuuden merkistä.
Pallopaitoja seurasivat melkein samanlaiset ruusukorvakorut; minun olivat tummanpunaiset, Sonyan vaaleammat. Sitten olimme valokuvassa rinnakkain kukkakuoseihin sonnustautuneina. "The Floral Print Sisterhood", kommentoin Sonyalle. Sitten minä otin Sonyan kannustamana nenälävistyksen. Sitten Sonya osti vaaleanpunaisen neuletakin. Tänään minäkin ostin vaaleanpunaisen neuletakin reissulla, jolla Sonya etsi valkoista palmikkoneuletta, jollainen minulla jo on.
Vaikka aukikirjoitettuna kilpavarustelumme kuulostaa erehdyttävästi teinityttöjen symbioosilta, vasta tänään totesimme ääneen, että olemme vähitellen alkaneet pukeutua yhä enemmän samalla tavalla. Tyylimme keskeisiä rakennuspalikoita ovat kukka- ja pallokuosit, röyhelökaulukset, mummovillatakit, korvakorut ja huivit. Lisäksi meitä yhdistää epäilyttävä rakkaus vaatteisiin, jotka ovat niin mauttomia, että ne ovat melkein tyylikkäitä.
Hyvä esimerkki kyseisestä lajista on vaaleanpunainen jättikokoinen kukkavillapaita, jonka ostin kahdella eurolla pakilalaiselta pihakirppikseltä ennen Durhamiin lähtöä. Jo ostohetkellä paita näytti herättävän pientä puistatusta lähimmäisissäni - ja kieroa mielihyvää minussa. Täällä Durhamissa tuo nerokas vaatekappale on kantanut minut yli pahimman talven sekä fyysisesti että henkisesti. Kun talomme lämmitys hajosi kesken hyytävimpien talvisäiden, kokovartalovillapaita oli minulle viikkokausia kuin toinen iho. Lisäksi yliampuva kukkakuosi vaikutti suotuisasti mielialaani harmauden keskellä. Myös täkäläiset kaverini panivat merkille paidan piristävän vaikutuksen. Se sai pian nimen "happy sweater", ja lopulta monikin oli valmis tunnustamaan, että kulahtanut kukikas vaaleanpunainen säkkini oli oikeastaan aika mahtava. Sonyan garderoobissa vastaava vaikutus oli kirkkaankeltaisella Paavo Pesusieni -paidalla, jonka ilmestyminen ruokasaliin tiesi, että nyt oli otettu kovat aseet käyttöön.
Tänään Paavon itseoikeutettu asema joutui kuitenkin uhatuksi. Helen, Sonya ja minä olimme juuri lähdössä kotiin tuloksettomasta palmikkoneulejahdista, kun Sonyan silmiin osui jotain punaista... jotain mautonta... jotain kukallista... Kun ystäväni vielä hihitteli epäuskoisena rekissä roikkuvalle rumilukselle, minä näin heti siihen sisältyvän potentiaalin. "That's a friend of my flower sweater! kiljaisin riemastuneena. "Should I try it on?" Sonya kysyi, vaikka ilmeestä näkyi, että päätös oli jo tehty.
Ironian puuskassa päätimme esitellä mauttoman punaisen kukkavillapaidan mauttomalle vaaleanpunaiselle kukkavillapaidalle heti lounaalla...
Ladies and gentlemen. I give you the Happy Sweater Sisterhood!
:D Söpön karseet indeed!
VastaaPoista:D
VastaaPoista