19, 20, 21 & 22: Öhöm...

Sitä vain, että hengissä ollaan. Nyt kyllä täytyy paastobloggaajan nolona ryömiä armoa kerjäämään, sirotella tuhkaa hiuksiinsa ja repäistä viittansa - sen verran huonosti on sitoumus pitänyt. Yritän kuitenkin vedota siihen, että täällä Durhamissa loppui eilen lukukausi ja viimeiseen viikkoon pakkautui kaikenlaista kiirettä. Olen istunut kevään viimeisellä kreikan luennolla, vääntänyt ikuisuusesseetäni Gregorios Nyssalaisesta, kuunnellut esitelmiä teologian laitoksen postgradien tutkimuspäivässä, suunnitellut pyhäkoulutuntia (viime sunnuntai meni muuten aivan mahtavasti vastoin kaikkia odotuksia; mulla on maailman fiksuimmat pyhäkoululaiset!), leiponut pizzaa kavereille, kipeyttänyt nivuseni lenkkeilemällä (ehkä kiusallisin mahdollinen vaiva kaikilla asteikoilla...) sekä juhlistanut lukukauden loppua formalilla ja sitä seuranneessa ironisessa beach partyssa, joka pidettiin sisätiloissa. Pakko myöntää, että olen osallistunut täällä bileisiin, joihin en kuuna päivänä olisi mennyt Helsingin-vuosinani...

Nyt alkaa kuuden viikon pääsiäisloma, jolloin kaupungin katuja tallaavat lähinnä yksinäiset postgradit. Undergradit lähetetään aina lomilla kotiin collegeista, ja mekin joudumme taas totuttelemaan itsenäiseen ruoanlaittoon ja siihen, ettei kavereita näekään automaattisesti collegen aterioilla. Äsken leivoin sämpylöitä päästäkseni eroon avatusta hiivapussista ja myslilaatikkojen pohjista, joita kertyy kaappiini kiusaksi asti. Tuore kurkkusämpylä herätti yhtäkkiä vaikka mitä suomalaisia muistoja, jotka suuntautuivat erityisesti leirikeskuksiin, seurakuntasaleihin ja retriittitaloihin. Facebookissa jo totesinkin, että Oltermanni olisi tehnyt nostalgiamatkastani täydellisen...

Yritän maanantaina (sunnuntai ei ole paastopäivä) täyttää lupaukseni bloggailla katolisesta opintopäivästä, koska sen sisältö saattaa kiinnostaa tätä blogia lukevia teologeja. Nyt luon vielä viimeisen silmäyksen huomisen pyhäkoulumateriaaleihin. Jatkamme Jeremian kummallisten edesottamusten parissa...