Palaan huomenna bloggailemaan aiheesta. Luvassa on siis jotain teologis-kirkollista pohdintaa - tiedoksi niille, joita se kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Loppuillan vietin pyhäkoulutuntia suunnitellessa ja Sonyan seuraneitinä collegen baarin ovella, missä hän oli töissä tarkastamassa ihmisten opiskelijakortteja. Erehdyin tuolla katolisessa opintopäivässä jo haikailemaan hetken seurakuntatyön perään, mutta tunne haihtui heti, kun tulin kotiin ja huomasin, että pyhäkoulussa pitäisi käsitellä huomenna lukua Jer. 32, joka on aikuisellekin hieman sekavasti hahmottuva kertomus profetiasta, maakaupoista ja Jerusalemin tuhosta. Tekstin olisi tarkoitus opettaa jotain lohdullista tulevaisuuden uskosta ja Jumalaan luottamisesta, mutta minusta se on aivan absurdi valinta pyhäkouluun. Kaiken huipuksi opettajaa kehotetaan ottamaan tiukasti kantaa horoskooppien ja muun ennustamisen pahuuteen - ihan kuin ei maailmassa suurempia ongelmia olisi. "This makes God very sad", paasaa pyhäkoululaisille jaettava lehdykkä. Ugh... Rivikristittynä minua oksettaa, että lapsia opetetaan emotionaalisen manipulaation keinoin. Teologina taas voisin aloittaa pitkän vuodatuksen siitä, miten moinen Jumalan tunne-elämän spekuloiminen sisältää useammankin uskonnonfilosofisen katastrofin ainekset. Onneksi olen melko varma, että pyhäkoululaiset ovat vähemmän lapsellisia kuin oppimateriaalin tekijät.
"Teologina taas voisin aloittaa pitkän vuodatuksen siitä, miten moinen Jumalan tunne-elämän spekuloiminen sisältää useammankin uskonnonfilosofisen katastrofin ainekset." Aamen!!!
VastaaPoista