Senkin uhalla, että suomalaisia alkaa kohta pahasti risoa tämä hehkutus, on pakko huikata vielä uudestaan, että täällä kesä sen kuin jatkuu. Vaikka itse asiassa kuuden viikon Easter Break ei totisesti tarkoita lomaa vaan pikemminkin taukoa, jonka aikana meidän pitäisi ehtiä tehdä kaikenlaisia opiskelujuttuja, joihin ei jää muuten aikaa (minunkin jätti-deadlineni häämöttää jo alle kuukauden päässä), collegen tyhjennyttyä undergradeista postgrad-populaation on vallannut lomatunnelma. Säällä saattaa tosiaan olla paljonkin tekemistä sen kanssa, että yhtäkkiä kaikkialla hiihtelee hyväntuulisia shortseihin, kesämekkoihin ja sandaaleihin sonnustautuneita ihmisiä, joiden käsitys järkevästä ajankäytöstä sisältää lähinnä nurmikolla nukkumista, viinin juomista ja ulkona syömistä.
Tänään onnistuin sentään raahautumaan tien toiselle puolelle collegen kirjastoon, jossa sinnittelin pari tuntia. Sitten tilasimme koko populaatiolle pizzat San Marcosta, söimme ne eilisellä piknik-paikallamme Linton Lawnilla ja tulimme meille pelaamaan pelejä. Ant pakottaa aina seurueensa pelaamaan Uckers-nimistä laivastossa suosittua lautapeliä, joka vaikuttaa minusta aika kuivakalta mutta kuului saavan aikaan hysteeristä hihkuntaa. Minä ja Helen sen sijaan istuimme omien kavereidemme kanssa olohuoneessa pelaamassa Citadelsia. En tiedä, lukeeko veljeni tätä blogia, mutta mielestäni ansaitsen vahvaa nörttirispektiä siitä, että olen a) alentunut pelaamaan peliä, joka kirvoittaa jatkuvasti huutoja tyyliin "Awesome! I'm the witch! I'll bewitch the magician!" tai "I'm gonna build a Dragon Gate! Ha!" b) ollut tässä puuhassa jopa voitokas, vaikka vastassani oli piinkova norjalainen lauta- ja korttipeli-intoilijakaverimme, joka voittaa aina ja kaiken. Taiston jälkeen spekuloimme, mitä muita pelejä voisimme hankkia, ja jopa Magic the Gatheringin nimi heitettiin ilmoille. Apua!!
Huominenkaan ei lupaa akateemisesti mitään hyvää. Mittarin pitäisi taas pyöriä parissakympissä, joten olemme Sonyan kanssa suuntaamassa merenrannalle Newcastlen lähettyville ja käymme samalla jälkitarkastuttamassa nenäni lävistysliikkeessä. Illalle suunnitteilla ovat kevään ensimmäiset grillijuhlat tuolla samaisella Linton Lawnilla, eli collegen takana olevalla nurmikentällä. Tällaisina aikoina Durham-kupla ei ahdista yhtään ja ihmisetkin alkavat tuntua oudolla tavalla läheisemmiltä. Vaikka minua ei koskaan ole tunnettu ylisanaisesta hehkutuksesta, on pakko sanoa, että äkillinen kesä on tehnyt elämästä aika ihanaa!
Äsken sain Sonyalta viestin, että hänen poikakaverinsa on jotain kautta onnistunut saamaan lisälipun amerikkalaisen Mountain Goats -bändin konserttiin Lontooseen ensi maanantaille. Poikakaveri itse on auttamatta Uudessa-Seelannissa, mutta nyt Sonya kyseli, haluaisinko lähteä hänen seurakseen. Jotenkin tässä huikentelevaisessa kesämielentilassa on todella vaikeaa vastata ei. Saa nähdä, kuinka käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti