Pack nothing...?

Minua viehättää kovasti se, että kristinusko on matkalaisten uskonto.

Suurin osa Vanhasta testamentista on juutalaisen kansan pitkän vaelluksen tulkintaa ja uudelleentulkintaa.

Uudessa testamentissa Jeesus syntyy matkalla oleville vanhemmille, joiden majoitusjärjestelyt menevät pahasti pieleen.

Aikuisena hän itse kertoo vertauksen onnettomasta matkalaisesta, jonka kimppuun hyökkää rosvojoukko. Onneksi tienposkessa viruvan miehen ohi sattuu kulkemaan eräs samarialainen, joka on ilmeisesti itsekin matkalla jonnekin, sillä evankeliumitekstissä hän lupaa tulla vielä takaisin korvaamaan kaikki haavoittuneen hoitamisesta aiheutuvat kulut.

Rippikoululaisten ulkoläksyssä maailmanlaajuinen kristillinen yhteisö saa alkunsa, kun Jeesus kehottaa: "Menkää siis ja tehkää..." Apostolien teot ja Uuden testamentin kirjeet kertovat, mitä noille lähtijöille sitten tapahtuu: kenen kanssa he matkustavat, mitä reittejä he kulkevat ja kenen luona he majoittuvat.

Ei ihme, että matkalla oleminen on usein koko kristillisen elämän vertauskuva.

Vaikka eräät varhaiskristilliset opettajat suhtautuivat kielteisesti vaelteluun, jota pidettiin jopa demonin houkutuksena, matkustaminen on kautta historian ollut myös nimenomaan teologien kutsumus. Yksi jos toinenkin jumaluusoppinut on tarponut Euroopan mutaisilla teillä kohti jotain suurempaa sivistyskeskusta. Mikael Agricolaan viittasinkin jo viime kerralla.

Täällä lähtövalmisteluiden keskellä tuntuu hyvältä todeta, että lähdettiin sitä ennenkin – ja useimmiten paljon epävakaampiin olosuhteisiin. Vaikka osa esikuvista on niin yleviä, ettei omaa nimeä viitsi edes mainita samassa lauseessa, on silti jollain tapaa merkityksellistä liittyä pitkään historialliseen jatkumoon.

Toisaalta ajat ovat muuttuneet: En usko, että Irenaeus tuskaili tavarapaljouden ja matkatavararajoitusten äärellä lähtiessään Lyoniin. Ja tuskinpa Tuomas Akvinolainen joutui kovin paljon valikoimaan, mitkä kengät sopivat parhaiten Keski-Euroopan ilmastoon. Eikä Lutherilla varmaankaan ollut mukanaan hervotonta lomakenivaskaa, kun hän kirjoittautui tohtoriopiskelijaksi Wittenbergissä. Menneillä vuosisadoilla oli vielä melkein mahdollista noudattaa Jeesuksen matkaohjetta: "Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa."

Lienee tarpeetonta edes todeta, että eräässä pakilalaisessa mökissä tuon ohjeen kirjaimellinen tulkinta on hylätty mahdottomana viimeistään tänä aamuna...

Koska Jumalan huumorintaju on tunnetusti ironinen, pakkaus- ja muuttohässäkkäni keskelle ilmaantui eräästä Kanada-papereitani sisältävästä kansiosta runo, jonka otsikkona on Pack Nothing (outoa kyllä, tuo kansio sisälsi muuten pelkkiä pankkitositteita, veropapereita ja muuta byrokraattista roinaa). Se on tarttunut mukaani jostain Arkki-yhteisön rukoushetkestä tai retriitistä ja sopii absurdista otsikostaan huolimatta lähtötunnelmaan. Lisäksi se sopii siihen, että olen täällä kaiken hulluuden keskellä kääntänyt kreikan harjoituksena Gregorios Nazianzialaisen pääsiäissaarnaa, jossa työstetään täsmälleen samaa symboliikkaa – joka puolestaan on juuri sen juutalaisten pitkän vaelluksen keskeistä kuvastoa. Historiallinen jatkumo tässäkin, yhä uudelleen tulkittuna.

_ _ _

Pack nothing.
Bring only your determination to serve
and your willingness to be free.

Don't wait for the bread to rise.
Take nourishment for the journey, but eat standing.
Be ready to move at a moment's notice.

Do not hesitate to leave your old ways behind -

fear, silence, submission.
Only surrender to the need of the time -
love justice and walk humbly with your God.

Do not take time to explain to the neighbors.
Tell only a few trusted friends and family members.
Then begin quickly, before you have had time
to sink back into old slavery.

Set out in the dark.
I will send fire to warm and encourage you.
I will be with you in the fire, and I will be with you in the cloud.

You will learn to eat new food
and find refuge in new places.
I will give you dreams in the desert
to guide you safely to that place you have not yet seen.
The stories you tell one another around the fires in the dark
will make you strong and wise.

Outsiders will attack you, and some follow you
and at times you will get weary and turn on each other
from fear, fatigue and blind forgetfulness.

You have been preparing for this
for hundreds of years.

I am sending you into the wilderness to make a new way
and to learn my ways more deeply.

Some of you will be so changed by weathers and wanderings
that even your closest friends will have to learn your features
as though for the first time.

Some of you will not change at all.

Some will be abandoned by your dearest loves
and misunderstood by those who have known you since birth
who feel abandoned by you.

Some will find new friendships in unlikely faces,
and old true friends as faithful and true
as the pillar of God's flame.

Sing songs as you go,
and hold close together.
You may at times grow confused
and lose your way.

Continue to call each other by the names I've given you
to help remember who you are.
Touch each other,
and keep telling the stories.

Make maps as you go,
remembering the way back from before you were born.
So you will be only the first of many waves
of deliverance on the desert seas.
It is the first of many beginnings -
your Paschaltide.

Remain true to the mystery.
Pass on the whole story.
Do not go back.
I am with you now and I am waiting for you.

_ _ _

 

(Pieni selvittely paljasti, että kyseessä on anglikaanipappi Alla Bozarth-Campbellin runo, jonka varsinainen nimi ei ole tuo vinon hymyn aiheuttanut Pack Nothing vaan kontekstin välittömästi paljastava Passover Remembered.)