Revittyäni edellisessä postauksessani kaikki ylevät
ennakko-oletukset maan tasalle, yritän nyt rakentaa niiden raunioista edes
jonkin säälittävän tulitikkutalon ja selittää paremmin, mistä tässä blogissa
oikein on kyse. Toki kyse on ennen kaikkea ihan perusasioista: Olen muuttamassa
ulkomaille moneksi vuodeksi. Minulla on sukulaisia ja ystäviä, joiden soisin
muistavan olemassaoloni vielä vuonna 2014. Ja ehkä heistäkin muutamat haluavat
tietää, mitä minulle tapahtui sen jälkeen, kun katosin kanaalin taakse. Tämä
oikeastaan riittää selitykseksi. Jos et halua kuulla samaa monimutkaisesti jäsenneltynä,
voit hyvin lopettaa lukemisen tähän ja mennä tekemään jotain järkevämpää: tiskaamaan,
silittämään kissaa, juomaan perjantaioluen tai nukuttamaan lapsia, jotka ovat
viidennen kerran lähteneet juoksentelemaan huoneestaan. En ollenkaan pahastu
vaan toivotan hauskaa iltaa!
- - -
Niille jotka sietävät ylianalyyttista metabloggailua, ajattelin kertoa vähän enemmän tämän blogin nimestä ja siitä, miksi siitä tuli tämän blogin nimi. Lisäksi aikomuksenani on harjoittaa pientä käsitteenmäärittelyä ja sanoa sananen ”pyhistä” ja ”yksinkertaisuudesta”. (Juuri kun lukijani luulivat välttäneensä systemaattisen teologian raskaan ikeen, osoittautuu, että tässä blogissa harjoitetaankin systemaattista analyysia! *evil laugh*) Ne kuitenkin saavat ihan omat juttunsa, sillä olen alkanut ymmärtää, että blogimaailmassa on viisainta ilmoitella itsestään usein ja vähän eikä harvoin ja paljon. Eli kun nuo kissojensilittäjät palaavat perjantaiolueltaan, he saavat huomata, että täällä jauhetaan edelleen ihan samasta asiasta. Sori.
Miksi siis Hengellinen niitty? Tajusin vasta blogin nimettyäni, että "Hengellinen niitty" saattaa kuulostaa aika new agelta, sellaiselta blogilta, jota pitää joku reikihoitaja nimeltä Kesäsade tai Tiikerililja tai Dharma-Diana. Joudun siis romuttamaan vielä yhden harhakuvan: täällä ei keskustella chakroista ja tantrasta, ellen sitten käy läpi jotain kokonaisvaltaista persoonallisuudenmuutosta Englannin-vuosinani. Jos niin tapahtuu, ilmoitan siitä sitten erikseen.
Tämä Hengellinen niitty ei ole new agea vaan pikemminkin old agea. Sen nimellisenä esikuvana on 500–600-luvuilla eläneen Johannes Moskhoksen värikäs kertomus matkasta halki villin Lähi-idän. Noita alueita asuttivat tuolloin toinen toistaan viisaammat ja ihmeellisemmät kristityt askeetit, joita ihastunut Johannes vertasi monenkirjaviin kedon kukkiin. Tämän blogin osoite, Pratum Spirituale, on latinankielinen nimi, jolla kyseinen opus yleensä tunnetaan tutkimuskirjallisuudessa. Ihan alun perin teoksen nimi oli kuitenkin λειμών, niitty. Ilmeisesti kreikkalaisille ei tarvinnut erikseen selittää, että kyseessä oli metafora!
- - -
Vaikka tässä vaiheessa alkaa kuulostaa siltä, että koko nimi on pelkkä patrististen putkiaivojeni tuotos, on syytä kertoa, että löysin Hengellisen niityn jo ennen kuin minusta tuli patristiikan opiskelija. Kanadassa Cape Bretonin Arkki-yhteisössä vietin usein vapaapäiväni yhteisön vierastalossa Shalom Housessa, jossa oli pieni mutta yllätyksellinen kirjasto. Kerran käsiini sattui William Dalrymplen matkakirja From the Holy Mountain: A Journey Among the Christians of the Middle East, jossa kuljettiin Johannes Moskhoksen jalanjäljissä modernissa Lähi-idässä. Vaikka kirjaa vaivasi välillä liiallinen paatos, se tutustutti minut Hengelliseen niittyyn ja ennen kaikkea idän kiehtovaan kristillisyyteen – and the rest is history ;)
Myöhemmin sain itsekin käydä vaeltamassa – tai lähinnä poukkoilemassa – samoilla mailla. Askeetit näyttävät tosin olevan näinä aikoina kiven alla (tyypillistä askeettimeininkiä!), mutta törmäsimme silti monenmoisiin ihmeellisiin kukkiin: Bazoukinsoittaja Aleppolaiseen, Pyhään Huda Baghdadilaiseen, Damaskoksen linja-autoaseman yksijalkaiseen kilvoittelijaan, Apologeetta Tomas Haifalaiseen perheineen ja Shalhevetjah-keskuksen kielilläpuhuvaan korealaiseen pyhiinvaeltajajoukkoon. Se oli hieno matka ja surettaa, että tällä hetkellä takaisin ei ole menemistä. Ei varsinkaan passilla, jonka leimojen perusteella voi tietyillä lentokentillä saada korkeimman turvallisuusuhkaluokituksen ja tunnin mittaisen henkilökohtaisen turvatarkastuksen. Täytyy vain rukoilla, että Taivaallinen Puutarhuri pitää erityisen hyvää huolta kukkatarhastaan.
- - -
Hengellinen niitty on siis patristisen ajan matkakertomus, joten mikä olisikaan sopivampi nimi patristiikan opiskelijan matkablogille! (Egerian matkat olisi ollut vähän kummallinen, kun nimeni nyt kuitenkin sattuu olemaan Siiri – ainakin toistaiseksi. Lupaan edelleen ilmoittaa, jos tulee muutoksia.)
Hengellinen niitty on myös kuvaus idän kirkkojen askeeteista. Sen jälkeen olen lukenut idän kirkkojen askeeteista paljon muutakin ja luen edelleen. Minusta hienhajuinen askeesi voittaa eteerisen kontemplaation mennen tullen. Silti askeettinen opetus on usein ohitettu toteamalla, että lumessaseisoskelijat, pylväspyhimykset, ulosteensyöjät ja luolissa-asujat ovat vain menneen ajan outoja kuriositeetteja, joilla ei ole meille mitään annettavaa. Moiseen karrikointiin on houkuttelevaa lähteä myös siksi, että tässä ajassa ja yhteiskunnassa on vaikea sietää julistusta syntisyydestä, luopumisesta, itsensä unohtamisesta ja kuuliaisuudesta. Askeetit virittävät Vuorisaarnan etiikan kymmenenteen potenssiin, joten ei ihme että heidät työnnetään mielellään takaisin arkistojen perukoille. Me luterilaiset kun emme oikein pärjää edes Vuorisaarnan kanssa.
Kirjoitan tätä lämpimässä kodissani, meikit naamassa ja mozzarella-leipä käden ulottuvilla, joten on selvää, etten itsekään oikein osaa kulkea via asceticaa. Mutta haluaisin silti mietiskellä, mitä se voisi olla. Vaikka täällä blogissa.
Hengellinen niitty kertoo nimestään huolimatta ihmisistä, mutta Johannes Moskhoksen kaunopuheinen johdanto osoittaa, että luonto on aina ollut pyhyyden symbolien aarreaitta. Ei tarvitse olla reikihoitaja Kesäsade tunteakseen, että luontoon kätkeytyy jotain jumalallista. Ei tarvitse olla hänen kollegansa Dharma-Diana havaitakseen, että meidän kohtalomme liittyy koko luomakunnan kohtaloon. Eikä tarvitse olla ekologi, jotta siitä saisi puhua. Joten puhutaan siitäkin joskus täällä blogissa.
Viimeisenä: Hengellinen niitty ei ole kertomus mistä tahansa matkasta; se on kertomus pyhiinvaelluksesta. Meidän ajassamme ”pyhiinvaellus” tarkoittaa yleensä pyhään paikkaan menemistä. Varhaiskristillisyydessä se tarkoitti kuitenkin usein pyhien luo menemistä. Heidän läsnäolonsa teki paikastakin pyhän. Nämä pyhät ovat Johannes Moskhoksen niityllä kasvavia kukkia – kaikki eri tavoin kauniita ja ihmeellisiä.
Kun täytän lomakkeita, lähettelen sähköposteja, pakkaan kiireessä tavaroitani ja juoksen ympäriinsä kuin päätön kana, ei kauheasti tunnu siltä, että olisin lähdössä pyhiinvaellukselle. Joidenkin mielestä näyttää kuulemma siltä, että olen syöksymässä uraputkeen. Silti toivon, että tähänkin matkaan voisi liittyä vanhaa vaelluksen symboliikkaa ja että käteen jäisi muutakin kuin kasa paperia. Toivon myös, että voisin täällä blogissa kertoa jotain niistä kukista, joita kasvaa Koillis-Englannissa. Eiköhän sieltä nummilta jotain löydy, vaikka saattavat ollakin vähän säänpieksemiä.
Siksi tuon alaotsikon ensimmäinen sana, josta ajattelin bloggailla ensi kerralla. Jos tämänkertaisesta jutustani voi mitään päätellä, näyttää siltä, että blogipresenssini perustuu mottoon ”usein ja paljon”. Muistakaa, että aina voi lukea kursorisesti!
Usein ja paljon, kiitos! :)
VastaaPoista