Friday, Friday

8.30. Herään ja huomaan, ettei toissaviikolla korjattu lämmityksemme toimikaan enää aamuisin. Onneksi talomme ainoa lämmityspuhallin on jäänyt pyörimään nurkkiini edellisen jääkauden jäljiltä. Sen avulla selviän juuri ja juuri aamutoimista.

9.10. Sullon laukkuuni kasan muistiinpanoja Lähi-idän kreikankielisestä askeettisesta teologiasta ja syöksyn ulos ovesta.

9.15. Kävelen kuulaassa talviaamussa joen vartta kohti Starbucksia, joka on professori A:n mukaan tähän aikaan "quiet and contemplative". Opiskelijakaupunki uinuu vielä.

9.30. Astun sisään Starbucksiin ja tervehdin professori A:ta, joka istuu juttelemassa kahden amerikkalaisen tohtoriopiskelijan kanssa. Ostan omituisen mansikkajugurtti-omenaraaste-kaurahiutale-aamiaispöperön ja kahdella espresso-shotilla terästetyn laten. Professori A siirtyy istumaan samaan pöytään ja juttelemme hetken joululomasta.

9.40. Professori A:n räväkkä teologivaimo M, jonka tunnen vain ulkonäöltä, tulee sisään Starbucksiin ja tervehtii meitä ohimennen huikaten: "I go with him. Well, kind of..." Hetken päästä hän palaa pöytämme luo, toteaa "You must be Siiri", lupaa lisätä minut kaverikseen facebookissa, jotta voi kutsua minut mukaan tuleviin illanistujaisiin, ja jatkaa sitten matkaansa.

9.45. Dosentti B:tä ei vieläkään näy. Kerron professori A:lle, että viime aikoina lukemistani teoksista ainoastaan Apohthegmata - erämaaisien sanontojen kokoelma - on osoittautunut selvästi hyödylliseksi. Olen kuvaillut mielentilaani sähköpostissa sanoilla "conflicted and puzzled". Professori A kuuntelee kiinnostuneena ja lohduttaa, että tilanne on tavallinen ja jopa toivottava tässä vaiheessa. Myös se, ettei tietyistä teksteistä löydy mitään aiheeseen liittyvää, on tarpeellista tietoa tutkijalle. Professori kysyy, mitä minun omasta mielestäni pitäisi tehdä seuraavaksi. Rajata aihetta lisää ja kirjoittaa jotakin, ehdotan. Professori lupaa, että hänellä on idea, ja kysyy, onko minulla tyhjää paperia. Irrotan sivun luentolehtiöstä ja seuraan, kuinka oudosta tuherruksesta alkaa vähitellen hahmottua Välimeren kartta.

9.55. Dosentti B ilmaantuu Starbucksiin päässään näyttävä itäeurooppalaistyylinen karvahattu, jonka professori A panee kovaan ääneen merkille. Dosentti selittää tohkeissaan, että hattu on perintökalleus ja tehty karhusta - joka kuitenkin hetken kuluttua paljastuu pelkäksi jänisraukaksi.

10.00. - 10.40. Välimeren kartan ja paperinpalan toiselle puolelle ilmaantuneen aikajanan avulla onnistumme rajaamaan aiheen ensimmäiseen kunnon esseeseeni, joka ihannetapauksessa löytää lopulta tiensä väitöskirjaani. Tarkoituksena on vertailla aistien askeettista transformaatiota Gregorios Nyssalaisen ja Pseudo-Makarioksen kirjoituksissa sekä edellä mainitussa Apophthegmata-kokoelmassa. Ohjaajat päättävät yksimielisesti, että deadline on viimeisenä paastopäivänä. Juttelemme vielä hetken aisteista 1800-luvun ortodoksiteologiassa, ja professori A ehdottaa, että kirjoitan jossain vaiheessa artikkelin eräästä "ylijäämäideastani".

10.40. Sonnustaudumme taas talvivaatteisiin (dosentti B pyytää professori A:ta silittämään karvahattuaan, mihin A välittömästi suostuu) ja lähdemme amerikkalaisopiskelijoiden kanssa kävelemään kohti laitosta.

11.00. - 13.00. Menen spontaanisti mukaan professori A:n katolisen teologian luentosarjalle, joka on alkanut kaksi viikkoa sitten. Olen ryhmän ainoa nainen; story of my life. Pöydän ympärillä istuu enimmäkseen minulle tuttuja amerikkalaisia jatko-opiskelijoita, joista melkein jokaisella on Applen läppäri. Kysyn, pitääkö minun ottaa omani laukusta, jotta voin kuulua joukkoon. Professori A kuitenkin toteaa, että saan tulla mukaan, koska minut on jo nähty aiemmin aamulla Starbucksissa. Käsittelemme Augustinuksen epistemologiaa: tiedon rajoja, uskon ja tiedon suhdetta sekä nöyryyden hyvettä. Huomaan, että olen kaivannut luennoilla istumista.

13.05. Syön lounasta collegella. Lounasaika on jo kääntynyt loppusuoralle, joten valikoima on suppea. Täydentääkseni annosta otan lautaselleni muutaman palan eiliseltä päivälliseltä jäänyttä savukalaa, jonka huomaan salaattipöydällä. Huoneenlämmössä... yli tunti lounastarjoilun alkamisesta...

14.20. - 15.15. Lähden ystäväni Sonyan kanssa ostamaan jäätelöä ja korvakoruja. Tarkoituksenamme on piristää Heleniä, jolla on ollut rankka viikko. Käymme muutamassa pikku putiikissa, kauppahallissa ja ruokakaupassa. Ostan myös itselleni uudet korvakorut kompensoidakseni eilen kadulle tipahtanutta yksilöä. Juttelemme nenälävistyksistä. Epäilen, että aiheeseen saatetaan palata vielä...

15.30. Käyn kotona vaihtamassa vaatteet ja lähden sitten Sonyan kanssa lenkille. Olen juossut säännöllisesti Helenin kanssa viiden kilometrin lenkkiä joenrannassa, mutta yritän vähitellen totutella viiteen mailiin. Sonya on kovassa juoksukunnossa ja piiskaa minuakin eteenpäin.

15.45. Alkulenkki sujuu hyvin. Juttelemme psykologisesta ja teologisesta mystiikantutkimuksesta sekä Paavalin ruumiskäsityksestä (huom! lenkkikeskustelumme eivät yleensä ole ihan tätä kaliiperia). Kun olemme hieman alle puolivälissä, oloni alkaa yhtäkkiä muuttua kummalliseksi. Mahassani on outo painon tunne. Pyydän Sonyalta, että kävelisimme hetken.

15.50. Oloni huononee entisestään. Minun on pakko istahtaa tienposkeen kiviaidalle lepäämään. Naureskelen ja ihmettelen, mikä minua oikein vaivaa. Sonya alkaa innokkaasti spekuloida erilaisia ruoansulatusongelmia ja siirtyy vapaalla assosiaatiolla selittämään erään tuntemansa keliaakikkolapsen kammottavista ilmavaivoista. Eh... thanks, mate...

15.55. Kävelemme eteenpäin, kunnes minua alkaa yhtäkkiä oksettaa. Mahakipu yltyy. Lysähdän istumaan jäätävälle ja mutaiselle tienpenkalle. 

16.05. Oloni on sietämätön. Pysähtelen parin metrin välein enkä meinaa pystyä seisomaan suorassa. Mielialani alkaa laskea. Olemme keskellä kylmää metsää. "Let's try to keep going", Sonya maanittelee. Yhtäkkiä muistan huoneenlämpöisen, eiliseltä säästetyn savukalan. "I think I have a food poisoning", vaikeroin Sonyalle.

16.30. Kun vihdoin pääsemme kaupungin laidalla olevalle kampusalueelle, oksennan ensimmäisen kerran. Olen valmis heittäytymään maahan itkemään. Asiaa ei auta, että ilma viilenee auringon laskiessa ja kaikkialla on yhtäkkiä kiireisiä opiskelijoita, jotka palaavat kotiin luennolta. Etenemme etanavauhtia - minä kaksinkerroin. "I need to go somewhere to throw up", valitan. Sonya pohtii kuumeisesti ja keksii sitten, että hieman edempänä samalla kadulla on opiskelijoiden suosima vapaakirkollinen King's Church. Sinne!

16.40. Sonya tuuppaa minut King's Churchin seurakuntatalon ovesta sisään. Jokin bändi treenaa ylistysmusiikkia seurakuntasalissa. Haahuilen käytävän perälle ja löydän WC:n, jonka kuselta haisevaa vessanpönttöä kaulailen seuraavat pari minuuttia. Oloni paranee hiukan... mutta vain hetkeksi. Kun palaamme kadulle, oksennan uudestaan.

17.10. Tuskien taipaleen jälkeen pääsen vihdoin kotiin! "Sorry, I can't talk. I have a food poisoning", mutisen Antille eteisessä ja syöksyn yläkertaan flirttaileman vessanpönttömme kanssa. Sitten kaadun lenkkivaatteissa sänkyyn ja nukun ainakin tunnin.

18.30. Yllättävää kyllä, herätessäni olen uusi ihminen. Olo on vähän hutera, mutta pahoinvointi on kadonnut yhtä äkillisesti kuin ilmestyikin. Surffailen hetken netissä ja korvaan päivällisen pähkinöillä ja taateleilla. Lämmin ruoka ei houkuttele. Savukala vielä vähemmän...

19.30. Totean oloni niin hyväksi, että lähden tien toiselle puolelle Middle Common Roomin (collegen postgradien päättävän elimen) kokoukseen. Käynnissä on koko collegen kattavan John's Common Roomin presidentinvaalikähmintä. Jokainen ehdokas pitää paatoksellisen puheen. Lopuksi syömme pizzaa ja juomme olutta. Ihmiset kauhistelevat ruokamyrkytys-odysseiaani ja ihmettelevät nopeaa toipumistani.

21.00. Tulen Helenin, Sonyan ja Katharinen kanssa meille viettämään tyttöjen iltaa, kun muut jäävät Middle Common Roomiin (joka on siis myös ihan konkreettinen huone) katsomaan "Paluu tulevaisuuteen" -leffaa. Lahjomme Heleniä piristyskorviksilla ja suklaalla sekä katsomme hölmön amerikkalaisen komedian.

23.30. Hyvästelen Sonyan ja Katharinen, toivotan Helenille hyvää yötä ja vetäydyn huoneeseeni. Avaan tietokoneen, kirjaudun blogiin ja kirjoitan: "Friday, Friday."