4: Broken Flowers

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.

- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttäneet ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

Ja ruusut olivat hyvin noloja.

- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

_ _ _

Tullessani kotiin aamupalalta havahduin surulliseen näkyyn. Narsissi, joka eilen vielä kukoisti olohuoneen ikkunan alla, oli yön aikana laonnut maahan. Kun kumarruin tarkastelemaan kukkaa lähemmin, huomasin, että se oli katkaistu.

Surullisena ja vähän vihaisenakin poimin kukan maasta, toin sen sisälle ja asetin sen teemukiin olohuoneen ikkunalaudalle, alle metrin päähän siitä paikasta, jossa se kasvoi seinän toisella puolella.

Siinä se saa vielä hetken ilahduttaa meitä. Saattohoidossa.