... eli "Paastoamisen hallitsemattomat yhteisölliset seuraukset"
Kämppikseni Ant on järjestyksen ihminen. Johtamisopinnot, työ kirjanpitäjänä ja vuodet Hänen Majesteettinsa palveluksessa laivastoupseerina ovat koulineet nuoresta miehestä täsmällisen ja kurinalaisen toimijan. Ant lienee talon ainoa asukas, jolle on suotu itsekurin armolahja: Ainoa, jonka huone on aina siisti. Ainoa, joka nähdään usein silittämässä vaatteitaan. Ainoa, joka tehokkuuden puuskassa asettelee kengät järjestykseen eteisessä. Ainoa, joka muistaa ilmoittautua tilaisuuksiin ajoissa (ja ilmoittaa välillä meidät muutkin). Ainoa, joka jättää collegen huoltomiehille protokollan mukaisen kirjallisen ilmoituksen, kun talossa on jokin rempallaan. Ja ennen kaikkea ainoa, jonka ajankäyttö on tarkasti merkitty lukujärjestykseen, jonka värikoodatut palikat kertovat, mitä miehen pitää kulloinkin olla tekemässä.
Antin kunniaksi on silti sanottava, ettei sotilaskurin vaatimus ulotu meihin muihin millään tavalla. Vaikka kaikki edellä mainittu tapahtuu silmiemme alla, me tunnemme ennen kaikkea tökeröitä vitsejä kertovan iloisen halinallen, joka lukee siirappisia romaaneja ja kaulailee hellyydenkipeänä milloin keittiön ovea, milloin kokolattiamattoa.
Kämppikseni persoonallisuuden kaksi eri puolta kuitenkin kohtaavat eräässä jo legendaksi paisuneessa vakiovitsissämme, Antin "cuddle schedulessa". Tämän myyttisen instituution voisi suomeksi kääntää vaikka "halilukkariksi". Värikoodatusta lukujärjestyksestä poiketen kyseessä on pikemminkin mielivaltainen ruletti, jonka logiikan tietää vain herra itse. Helenin kanssa odotamme kauhulla, kenelle Ant milloinkin ilmoittaa: "Today you're on cuddle schedule!" Minun vakiovastauksekseni on alkanut muodostua: "Sorry, I can't - I'm Finnish!" Vielä suurempaa vastenmielisyyttä ilmoitus kuitenkin herättää kolmannessa kämppiksessäni Stevessä, polemiikkiin taipuvaisessa konservatiivikristityssä, joka ei selvästikään oikein lämpene miesten väliselle hellyydelle. Mistä Ant tietenkin ottaa kaiken irti...
(Ennen kuin lukijani erehtyvät kuvittelemaan, että elän vapaata rakkautta kannattavassa hippikommuunissa, on ehkä syytä täsmentää, että on epäselvää, onko kukaan koskaan oikeasti joutunut halivuoroon... Lisäksi on syytä täsmentää, ettei vitsi varmaankaan olisi yhtään huvittava, jos sen laukoja ei olisi hyväntahtoinen ja pohjimmiltaan hyvätapainen pikkuvelihahmo, joka muutenkin jatkuvasti julistaa rakkauttaan meitä kohtaan - vailla minkäänlaista epäilyttävää pohjavirettä.)
"Cuddle schedulen" ohella puheenparteemme vakiintui, epäilemättä Antin ansiosta, jo varhain ilmaus "shower schedule". Suihkuvuoroja yritimme sumplia hetken jopa ihan vakavasti. Syksyn kuluessa Helen ja minä aloimme kuitenkin herätä yhä myöhemmin, ja suihkuvuoromme hivuttautuivat prime timen ulkopuolelle aamiaisen jälkeiseen aikaan. Vähitellen myös "shower schedulesta" tuli usein mainittu mutta harvoin nähty myyttinen käsite, jolla viittasimme lähinnä liiallisiin unenlahjoihin.
Mutta sitten koitti paastonaika. Muutoksen aika. Hereillä olon ja valvomisen aika. Kuten monina aiempina vuosina, minä päätin tälläkin kertaa kuolettaa lihaani pyrkimällä aikuiselle ihmiselle sopivaan päivärytmiin. Aamu-unisuus on ikuinen taakkani, johon yritän periaatteessa suhtautua lempeästi. Välillä kuitenkin tuntuu, että päivät valuvat hukkaan, kun ennen lounasaikaa ei tapahdu oikein mitään järkevää. Siksi tänä vuonna eräs konkreettisimmista paastolupauksistani on a) mennä joka aamu aamupalalle ruokasaliin (saavutus jo itsessään) b) tehdä se suihkussa käyneenä, täysissä pukeissa ja valmiina uuteen päivään. Jostain syystä Helen innostui ideastani. Varoittamatta suihkuvuoromme palasivat prime timeen...
Kun tänä aamuna ryömin huoneestani klo 8.20. pesupussi ja pyyhe kourassani, kylpyhuoneen oven edessä ylätasanteella seisoi kärttyisä nuorimies aamutakissaan. Tajusin heti, mitä oli tapahtunut.
"Kuka tuolla suihkussa on?" kysyin.
"Helen", kuului närkästynyt vastaus.
"Voi ei, meidän suihkuaikataulu on joutunut kaaokseen!" huudahdin tekodramaattisesti.
"MINÄ olen täällä joka aamu SAMAAN AIKAAN. Kahdeksan viisitoista. KAHDEKSAN VIISITOISTA joka hemmetin aamu. Mutta nyt tämä PAASTOJUTTU sotkee koko aikataulun!" aamutakkinen mies murahti.
Hupsis! Tätä emme osanneet odottaa. Aika näyttää, onko Helenin ja minun lopulta joustettava suunnitelmistamme. Sillä kuten eilen tuli todettua, lähimmäisenrakkaus ohittaa aina omakohtaisen kilvoittelun. Rauha talossa voi lopulta olla korkeampi päämäärä kuin tehokas aamu.
Vai olemmeko ehkä huomaamattamme temmanneet Antin mukaan kilvoittelemaan? Taistelu kontrollifriikkiyden demonia vastaan voi parhaimmillaan - ja pahimmillaan - osoittautua vuosisadan paastokamppailuksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti