sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Substanssiosaamista?

Sain näköjään Friolandian Eveliinalta (siis vanhalta ystävältäni Epulta) "A Blog with Substance" -tunnustuksen! Oho - ja kiitos! Olen koko menneen viikon hokenut kaikille vastaantulijoille, kuinka minua ärsyttää säätää tutkimukseen liittyviä muotoseikkoja ennen kuin pääsen käsiksi varsinaiseen substanssiin, joten hyvä jos substanssia esiintyy edes jollain elämänalalla!

Minulle tällainen tunnustuskulttuuri on muuten ihan uutta. Vaikka olen bloggaillut ennenkin, tämä on ensimmäinen kerta, kun edes jollain tavalla elän osana toisiinsa verkottuneiden blogien yhteisöä. Mutta kokeillaan... Ilmeisesti minun piti nyt kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni ja luovuttaa sitten tunnustus eteenpäin kahdeksalle muulle blogille. Seuraan kuitenkin Epun esimerkkiä ja mainitsen vain kaksi substanssikeskeistä kirjoittajaa. He löytävät itsensä oman vuodatukseni alapuolelta!

- - -

1) Käytän paljon koruja, etenkin korviksia, joita omistan aikamoisen kokoelman. Olen vuosikausia vakavasti pohtinut myös nenälävistyksen ottamista - en siksi, että se olisi jotenkin coolia (cool ja minä emme ylipäätään esiinny samassa lauseessa), vaan siksi, että voisin mahduttaa naamaani vielä vähän lisää kiiltävää metallia ja säihkyviä kiviä. Toisaalta olen alkanut epäillä, että nyt kolmenkympin lähestyessä moinen veto tulkittaisiin varmaan joksikin "teiniksi jälleen" -ikäkriisiksi, joten yritän pidättäytyä mieliteostani säilyttääkseni arvokkuuteni.

2) Tykkään kovasti lapsista, ja eräs ystäväni kommentoi kerran vilpittömän spontaanisti, että näytän aina lasten seurassa onnellisemmalta (en tiedä, mitä tämä kertoo siitä, miltä näytän aikuisten seurassa...). Olen se vieras, joka on sekunnissa ohittanut aikuiset isännät ja emännät ja syöksynyt jonnekin takahuoneeseen rakentamaan majoja, ajamaan junaradalla ja leikkimään teekutsuja. Itse asiassa tempauduin juuri tänään täysin pystymetsästä askartelemaan raamatullisia muovailuvahaukkeleita katedraalikoululaisten kanssa, mikä oli sen verran ihmeellinen ja ennen kaikkea englantilainen seikkailu, että saatan bloggailla siitä vielä ihan erikseen.

3) Olen saanut pappisopintoihini liittyvässä psykologisessa testissä analyyttisyydestä 9 ja tunnekeskeisyydestä 10 (asteikolla 1-10). Vaikka testi kertoi paljon muutakin, tämä kummallinen yhdistelmä tiivistää olennaisen persoonallisuudestani. Usein ihmiset saavat minusta ylianalyyttisen, järkiuskovaisen ja jopa viileän ensivaikutelman, vaikka olen aivan käsittämätön sentimentaalinen höntti ja jäätävän ulkokuoreni alla välitän suuresti useimmista kanssaihmisistäni ;)

4) Olen asunut Helsingissä, Tübingenissä, Mikkelissä, Roomassa, Whycocomaghissa, Tecklenburgissa ja nyt viimeisimpänä Durhamissa. Minulla on stadilainen kaupunki-identiteetti ja savolais-karjalainen heimoidentiteetti.

5) Siivoaminen ei ole ikinä sijoittunut korkealle prioriteettilistallani. Pystyn kyllä uppoutumaan monenlaisiin hetkellisiin kunnostus- ja sisustusprojekteihin, mutta kaikenlainen arkinen ylläpito on täysin luonteeni vastaista. Keksin mitä ällöttävimpiä tapoja vältellä ylimääräisten tiskien tuottamista (astioiden käytön lopettaminen, kattilasta syöminen, samojen astioiden käyttäminen lukuisia kertoja, koska ei niissä näytä vielä homettakaan kasvavan... eiku oho...). Lisäksi ystäväni jaksaa aina muistuttaa minua siitä, että lukioaikaan MAOL-taulukkokirjani välissä oleili pitkään eväsruisleipä, koska en vain jaksanut heittää sitä roskikseen. (Suurin kysymys lienee, miten se oli sinne edes päätynyt.) Suvun vanhemmille naishenkilöille ja sulhaskandidaateille voin kuitenkin käsi sydämellä vannoa, että jonkinlainen porvarillistuminen näyttää silti vähitellen uhkaavan myös boheemia taloudenpitoani.

6) Inhoan etiketin mukaista käyttäytymistä ja kohteliaisuuksia. Erityisesti kaikenlaiset herrasmiesmäiset huomaavaisuudet saavat minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi, sillä olen se nainen, jonka kädet eivät ikinä solahda tyylikkäästi takin hihoihin ja joka tuntee painavansa vähintään 300 kiloa, kun joku pyrkii työntämään tuolini lähemmäs pöytää (ellen ole jo tömähtänyt lattialle siinä vaiheessa, kun olen yrittänyt istuutua kyseiselle tuolille, jonka avulias herrasmies on minulle osoittanut). Vaikka periaatteessa arvostan hyvää kotikasvatusta, availen tahallani ovia miehille, yritän väkisin maksaa juomani, vastaan "Yeah, right..." saamiini kohteliaisuuksiin ja pullistelen olemattomia muskeleitani, kun joku tarjoutuu kantamaan laukkuani. What a lady...

7) Aloittelen parhaillaan väitöskirjaa, jonka työnimi on "The Problem of Spiritual Sensation and the Notion of Spiritual Senses in the Greek Patristic Literature" (exciting, I know...). Tutkimukseni liittyy 200 - 600-lukujen kreikankieliseen kristillisyyteen, ja noin kerran vuodessa kriiseilen siitä, pitäisikö minun loikata luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen kirkkoon. Tai edes katoliseen. Toistaiseksi vastaus tuntuu kuitenkin olevan yhä uudestaan "ei". Arvostan luterilaisia juuriani enkä myöskään halua kuulua kirkkoon, joka ei hyväksy naisten pappeutta, pitää itseään ainoana oikeana kirkkokuntana ja etenee tuskallisen hitaasti ja hierarkkisesti monissa uudistuksissa. Silti ihailen suuresti ortodoksista rukouselämää ja katolilaisten sosiaalieettistä radikaaliutta.

8) Olen opintojeni lomassa elänyt kehitysvammaisten asuinyhteisössä Kanadassa ja Saksassa, yhteensä melkein puolitoista vuotta. Tuo aika on vaikuttanut maailmankatsomukseeni ja ihmiskäsitykseeni valtavasti. Suurin sankarini on nyt jo edesmennyt asuintoverini Mary LeBlanc, jossa yhdistyivät ihmeellisellä tavalla sitkeys, herkkyys ja hillitön musta huumorintaju. Marysta voi lukea lisää täältä. (Olin otettu, kun omat pienet sanani Maryn "ikonisuudesta" pääsivät mukaan tuohon muistokirjoitukseen.)

- - -

Koska olen tällainen blogimaailman tuore paluumuuttaja, minulla ei ole kovin suuria verkostoja, joille voisin tämän tunnustuksen ojentaa. Minusta esimerkiksi Tommin ja Temaatikon blogit sopisivat kuitenkin erinomaisesti A Blog with Substance -määritelmän alle. En tosin tiedä, ovatko heidän bloginsa jopa liiankin substanssikeskeisiä tällaiselle kahdeksan kohdan henkilökohtaiselle tilitykselle. Mutta yrittänyttä ei laiteta ;) Annan siis tunnustuksen seuraaville blogeille:

The wet is floor
Temaatikko

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Näitä oli hauska lukea! :D

    VastaaPoista
  2. Hei, millä mittapuulla tahansa toimitte aivan oikein. Luulen, että Englannissakin avotulesta julkisella paikalla on ilmoitettava pelastuslaitokselle. Mutta miksei meilläkin polteta kokot marraskuussa?
    Hanna

    VastaaPoista
  3. Joo, noin päättelimme, ja noin myös englantilaiset kaverimme meitä lohduttivat - sen minkä naurultaan kykenivät. Taisit muuten, äiti (tai näin ainakin äänenpainosta ja nimestä oletan), kommentoida nyt väärää juttua, mutta kiva kun kommentoit joka tapauksessa!

    VastaaPoista